sunnuntai 13. marraskuuta 2016

Aikuiset & toiset lapset myrkyttivät mieleni



Moi kaikki!


En nyt kovista yrityksistäni huolimatta saanut unenpäästä kiinni, yhtä äkkiä kauhea ahdistus valtasi mun mielen, enkä tiedä mistä se tulee ja miksi? Joskus pienetkin asiat aiheuttaa tosi kovan ahdistuksen, joskus taas mikään ei hetkauta! En ole löytänyt vielä minkäänlaista joulufiilistä, vaikka viimeistään ensilumien jälkeen mieleni on piristynyt, jonka jälkeen ryhdynkin jo koristelemaan kotiamme jouluisesti sekä suunnittelen jokavuotisia pikkujouluja. Nyt kaikki on vain jäänyt, eikä fiilistä vain löydy ja olen ollut valmis montakertaa peruttamaan pikkujoulumme tyystin, huoh. Olen aiemmin kertonut paniikki/ahdistushäiriöstäni, johon minulta löytyy lääkityskin, se vain nostaa aina välillä päätään rajustikkin, vaikka olen oppinut elämään asian kanssa, silti joudun ajoittain kärsimään rajuista mielialavaihteluista...


Kaikki on kuitenkin ohimenevää, mutta näillä mennään mitä on annettu ja itselle siunattu. Eläisin mielelläni nuoren ihmisen tavallista elämää ilman, että huolehtisin joka aamu paniikki/ahdistuslääkkeiden ottoa, ettei vaan nuppini mene entistä sekaisemmaksi? En koe olevani hullu, mutta tiedostan värikkään menneisyyteni aiheuttaneen pahoja traumoja/pelkoja alitajuntaani, jonka vuoksi näistä kärsin vuosia myöhemmin, nytkun olen viimein onnellisessa parisuhteessa ja asemassa muutenkin, niin sain niskaani vanhat haamut...Argh. On se veemäistä kantaa moista taakkaa asioista, joihin ei voinut itse vaikuttaa lapsena/nuorena, vaan aikuiset ja jopa toiset lapset myrkyttivät mielesi.

Sellaista se on elämä monesti on, siksi haluankin avoimesti puhua näistä, että muutkin samassa tilanteessa olevat ymmärtäisivät, että ei ole suinkaan yksin! Meistä kuka vaan voi hymyillä kameralle, käydä kivoissa juhlissa tai huolehtia ulkonäöstään, mutta se on vain ulkokuorta. Meistä jokainen vuotaa verta, meillä jokaisella on ongelmamme, siksi ei kannata arvostella toisia tai tuomita vain koska voi tuomita, mielummin pitää mölyt mahassaan ja keskittyy omaan elämäänsä. Jos en kirjottaisi blogia tai huolehtisi ulkonäöstäni, niin todennäköisesti masentuisin,


Ja mitä muuten tulee tuohon Saara Aalto tautointiin, niin ymmärrä kaikkien mielipiteitä itsestäni, koska en koe olevani mikään räiskyvä ihminen, joka jakaisi mielipiteitä kauheasti. Kai mä omistan ns alteregon, joka tykkää siitä huomiosta, mutta en ole pikkupoika enää, joka huvikseen tatuoisi jonkun kasvot ihoonsa pelkän huomion takia, en ole typerä. Huomiota tatuointi sai kyllä osakseen suomalaiselta medialta, niinkuin briteissä mediassa ja jopa suorassa Xfactor extra
lähetyksessä: Mun mielestä oli upeaa, että Saara Aalto itse kommentoi ja reagoi mun tatuointiin, se on ihan supernainen,  sillä lahjakkuudella ei ole mitään rajaa!


Toivottavasti en masentanut lukijoita mun avautumisella, halutessanne voitte kysellä vapaasti minulta kysymyksiä ko aiheesta tai muutenkin, sekä ehdottaa aiheita, joista kirjoitan tai teen vaihtelun vuoksi videoita, joissa puhun.Seuraavassa postauksessa ollaan varmasti iloisemmissa fiiliksissä. <3:lla Joni

Mirror: http://www.mirror.co.uk/tv/tv-news/x-factor-hopeful-saara-aalto-9250460

Iltasanomat: http://www.iltasanomat.fi/viihde/art-2000001950127.html

Seiska: http://www.seiska.fi/Viihdeuutiset/Huh-mika-tatuointi-Tosi-tv-kasvo-hakkautti-Saara-Aallon-ihoonsa-kuva/1116016

Iltamakasiini: http://www.iltamakasiini.fi/artikkeli/454267-joni-virtanen-otti-erikoisen-saara-aalto-tatuoinnin-en-olisi-uskonut-etta-someraivo

1 kommentti:

  1. Minun tekisi mieli ottaa tuo kuvan pikkuJoni syliin ja halata ja suojella maailman pahuudelta! Olet arvokas Joni<3 t.MaRia

    VastaaPoista