torstai 15. syyskuuta 2016

Parisuhteeni - Miten kaikki alkoi / Ensimmäiset treffit yms




Hei kaikki!


Tälläkertaa kerron hieman parisuhteestani, mitä en ole aiemmin kertonut missään. Seurustelen onnellisesti nyt kolmatta vuotta minua 25vuotta vanhemman miehen kanssa. Tapasimme ystäväni välityksellä täysin sattumalta sekä ohimennen, sen jälkeen pidimme yhteyttä (hänen puoleltaan lähinnä) enkä ollut kovin kiinnostunut, koska hän ei mielestäni ollut tyyppiäni. Seurustelin lisäksi toisen kanssa, kun tapasimme, eikä luonnollisesti tapahtunut mitään, mutta erosin muista syistä, jo tuhoon tuomitusta parisuhteesta aika pian kuitenkin ja monien viestittelyjen jälkeen suostuin treffeille asenteella "no mennään nyt syömään"....Heh. Tykkäsin sinkkuna muutenkin deittailusta ja suostuin vain treffeille, jos toinen maksaa, nimittäin minusta tuntui, että "maksaja" hallitsee tilannetta ja olen aina tykännyt miehistä, jotka hallitsee taloudellisesti suhdetta tai vaikka vain treffejä, se tekee vaikutuksen ja luo villejä mielikuvia toisesta. :D :) En halua kuullostaa olevani rahanperässä, mutta ihan alussa sellainen tekee vain vaikutuksen, olen vain rehellinen. Nykyään ostamme kummatkin ruokaa jääkaappiin jne, ihan perus arkea...Anyway!

Meidän ensimmäiset viralliset treffit olikin aika hämmentävät, sillä saavuin (tottakai) hyvin myöhässä paikalle ja hän oli todella vihainen minulle! Hän sanoi suoraan, ettei pidä odottelusta, eikä hän siedä epäkunniottavaa käytöstä keneltäkään. Olin aika sanaton, miten joku kehtaa ekoilla treffeillä laukoa vihaisena tuollaista?! Olin vain ollut myöhässä... Tekstasin ystävälleni Juhalle, että nyt olen täysin sekopään kanssa treffeillä ja kerroin, miten tämä mies huusi minulle täyttäkurkkua (no aika hyvin väritin tapahtunutta) heh. Myöhemmin ymmärsin, miksi hän suuttui. Onhan se todella epäkunnioittavaa sekä lapsellista pyyhältää todella myöhässä treffeille, ilmoittamatta mitään ikäänkuin olisi tehnyt oharit tai ollut todella välinpitämätön. Toinen oli kuitenkin suunnitellut kokoillan ohjelman jo aiemmin sekä laittautunut, tehnyt alkupalat+ drinkit, jotka nautittiin ennen kun menimme syömään ravintolaan. 

No menimme kuitenkin kivaan ravintolaan syömään, vaikka meinasin ensin karata pois tuon aiemmin mainitun tapauksen jälkeen, se hetkeksi latisti ja vaivaannutti tunnelman, mutta vain hetkeksi.. Juttelimme ravintola manalassa kaikesta mahdollisesta ja pian huomasimme syömisen sekä juomisen ohella, että olimme istuneet ja jutelleet tunteja! Tulimme vielä yömyssyille hänen luokseen, juteltiin lisää ja jotenkin pikkuhiljaa lämpenin ajatukselle, että tässä olisi oikeasti potentiaalinen ehdokas. Tapasimme joitain kertoja, kunnes muutimme jo yhteen asumaan, alku lähti nihkeästi osaltani, mutta riistäytyi lopulta käsistä!! Runsaan juomisen takia jäin yöksi tuona treffi iltana, mutta nukuin kiltisti vierashuoneessa. Mielestäni seksi ei sovi niin pian kuvioihin, ainakaan itselläni.


Olen seurustellut elämäni aikana vähän, mutta tapaillut jonkunverran ihmisiä ja katsonut mihin mikäkin juttu johtaa, mutta en koskaan aiemmin ole tavannut yhtä älykästä, määrätietoista sekä kypsää ihmistä, kuin mitä nykyinen kumppanini on! Vaikka exäni olisi ollut samaa ikäluokkaa, niin en nähnyt hänessä samanlaista viisautta, saati kypsyyttä, mitä näen tässä miehessä! Todella todella hieno ja sydämmellinen ihminen, joka toimii monestikkin aivoinani, myös tukena, ystävänä ja kuten myös minä hänelle. Mikä on kaikista mahtavinta, niin en koskaan ole joutunut epäilemään hänen uskollisuuttaan! Meillä on luottamus 110% toisiamme kohtaan, se on niin normaalia minulle tätä nykyään, etten edes muista, minkälaista oli elää ihmisten kanssa, jotka hakivat itseänsä vielä ja siten olivat myös hyvin epäluotettavia tapauksia ja itse tyhmänä alistui sellaiseen asemaan. Pah.


Jotkut lukijat on kyselleet minulta, minkälainen asema esim minulla on parisuhteessamme, eli kuka määrää? No meistä kummatkin tykkää määrätä ns kaapinpaikan, mutta aika tasaväkistä arkemme ja kaikki sellainen on. Pääasiassa minä siivoilen, kokkaan sekä pyykkään, koska toinen on paljon töissä, niin mielelläni hoidan kotityöt, että hänen ei tarvitse töiden ohella hoitaa taloutta. Meillä toimii kaikki hommat hyvin. Jos tulee oikeasti tilanne, joka tarvitsee napakan vastauksen, niin kyllä miesystäväni taitaa olla se joka sanoo viimeisen sanan! :) Eikä se haittaa, vaikka olen hyvin voimakastahtoinen ihminen, mutta olen löysännyt kovaa luonnettani tässä vuosien varrella aika paljonkin ja oppinut juostamaan niinkuin aikuiset tekevät, että mm parisuhteessa kummankin olisi mukavempi elää.

Kerroin tässä nyt aika tiivistetysti meidän tarinan tai ainakin avasin alku taipaleestamme kaiken mainittavan arvoisen. 



-Joni Virtanen





4 kommenttia:

  1. Kiva kuulla.:) oisko mahdollista että jakaisit sen iltalehden jutun, homo ja romani missä sua oltiin haastateltu. Ois kiva lukee se.:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei! Kyllä se on tulossa myö blogiin! :)

      Poista
    2. Hei! Kyllä se on tulossa myö blogiin! :)

      Poista
    3. Joo hyvä, odotellaan siis:P

      Poista