keskiviikko 23. maaliskuuta 2016

"Oletko luottamukseni arvoinen" - Kehen voi luottaa?



Luotan tietenkin ystävään/perheenjäseneen, jonka kanssa voi jakaa ilot/surut sekä kaikki virheemme, sellaisia todella luottamuksen arvoisia ihmisiä on hyvin harvassa, monet perheen jäsenetkin voi olla petollisia. Omaan sellaisen luonteen, että haluan uskoa kaikista ihmisistä hyvää ja luotan useasti siihen, jos olen jollekulle hyvä, niin hänkin on minulle. Huoh, jotenkin naivia uskoa kaikista hyvää, kaikkien ikävien kokemuksien jälkeenkin. Itselleni on ollut tärkeää antaa mahdollisuus kaikille olla luottamuksen arvoinen, mutta olen joutunut väkisinkin muuttamaan tätä ominaisuutta itsessäni lukuisien pettymysten jälkeen, en halua tarjota aseita pahasuoville ihmisille, tulisin jatkuvasti loukatuksi. Monesti hermostuessani tiuskin, että nyt loppui tämä hyväuskoisuus, mutta sanon tämän nyt vihdoin täysissä järjissäni, tälläiselle on tultava loppu.


Mitä enemmän sinusta puhutaan, arvostellaan tai juorutaan, sitä enemmän kiinnität huomiota, mitä sanot tai teet, kenen seurassa tai missä. Riippuu toki paljon ihmisestä, kaikki on aina ihmiskohtaista. Minä olen nykyään aika kontrolli friikki, enkä osaa rentoutua ihmisten seurassa, ennenkuin olen varma heidän vilpittömyydestään, että he arvostavat minua aidosti. Aluksi voi olla henkisesti raskasta miettiä näitä asioita, mutta pidemmänpäälle opit sekä tiedostat, miten järkevää ja turvallista on edetä ihmissuhteissa rauhallisesti, ainakaan ei tarvitse soimata turhaan itseäsi, kun et ole kaikille avoinkirja.

Joku sanoi, että menestykseen on kaksi sääntöä; "Älä koskaan paljasta kaikkea" Oli se menestymistä ihmissuhteissa, uralla tai missä tahansa, tuo pitää aikalailla paikkaansa. En tarkoita, että pitäisi olla hirveän pidättyväväinen ihmisten seurassa, vaan enemmänkin  ehdotan miettimään mitä haluaa paljastaa itsestään ja voiko paljastukset haavoittaa sinua väärissä "käsissä" ? Käyn itse läpi näitä asioita nyt varsinkin, koska tiedostan joitain sellaisia ihmisiä, jotka ovat jollain tavalla vielä elämässäni, mutta levittää minusta ikäviä juoruja, enkä voi, saati halua ilman kunnon todisteita syytellä ketään, sensijaan työnnän heidät pois läheltäni. En voi tehdä yhtään enempää, se on väistämätöntä. Yksinkertaista.


Surullista, säälittävää ja turhauttavaa, mutta itsestään on pidettävä huolta, niinkuin rakkaista ympärilläsi. Olen tehnyt ja tulen tekemään elämässäni uhrauksia, jotta minä sekä rakkaani ovat turvassa tälläisiltä typeryyksiltä. 


Jätän aiheen tähän tälläkertaa, voitte miettiä ja ottaa kantaa, jos on lisättävää tms..


 -Joni Virtanen



1 kommentti:

  1. Moro Joni! Muutama vinkki sulle tässä. Sun kannattaa muuttaa kuvakulmaa kuvatessa itseäsi, nyt sä näytät hieman hassulta, jalat on lyhyet ja pääsi näyttää taas suhteettoman isolta ja soikealta samoin ylävartalosi vaikuttaa luonnottoman kookkaalta. Unohda toi yläviistosta kuvaaminen ja ota vaikka ihan suoraan edestä kuvat, silleen sä näytät luonnollisemmalta. Sitten sun kuvat on aika paljon samanlaisia/tyylisiä, sellaisiin kyllästyy aika pian vaikka kyllä sua mielellään katselee oli ne kuvat millasia tahansa :) mutta pointtini nyt on se, että uudistu, ota kuvia eri paikoissa, eri tilanteissa ja ole ilmeikkäämpi nyt sulla on kasvoillasi lähes aina sama ilme. Hymyilläkkin voisit välillä. Kokeileppa muuten bandana huivia päähäs, se vois sopiakkin sulle, tekisi susta varmaan aika sexyn näköisen ;) Kivaa kevättä ja mukavia asioita sulle toivoin! Terv. Henkka

    VastaaPoista