torstai 7. tammikuuta 2016

Tälläinen lapsi olin + kuvia - Hauskat muistot lapsuudestani


Moi kaikki!

Hyrr! Ulkona on kylmä, sen kaikki varmaan jo tiesikin. Onneksi tänään ei ole menoa mihinkään, voin olla kotona huopien peittoamana, kuumaa teetä nauttien ja tietysti päivittää blogiani. Mulle tuli hauskoja muistoja lapsuudestani ja sitä kautta mieleeni juolahti ajatus kertoa, minkälainen lapsi olin omasta näkökulmastani sekä kuulemani mukaan. Harmi, ettei minulla ole kauheasti kuvia itselläni lapsuudesta, mutta ainakin pari hyvää kuvaa löytyy, jotka olen jakanut aiemminkin sosiaalisessa mediassa mm facebookissa.


Ylläolevassa kuvassa olen lähestulkoon 2 vuotias, eli kuva otettu vuonna 1992. Asuimme tuohon aikaan nummelassa ja kuva on paikallislehdestä, johon tehtiin jokin haastattelu päiväkodistani ja minä olin vain hoitotädin rekvisiittana, heh. Jutussa kyllä mainittiin nimeni sekä kerrottiin, että minut juuri herätettiin päiväunilta. Muistan noin 3-vuotiaasta ylöspäin, joitain muistoja. Olin aika riiviö, tein kaikkea mitä kiellettiin tekemästä. Hävisin tuon tuosta yleisillä paikoilla, jos silmä vältti sekunninkaan.


 Mulla oli myös omalaatuisia jäyniä ja leikkejä, esim kaadoin aina shamppoot/suihkusaippuat suoraan viemäriin nauraen samalla, sitä tapahtui usein. Asuimme nummelassa omakotitalossa, meillä oli iso piha tai ainakin, silloin se näytti minusta isolta, heh. Muistan, että juoksin talon taakse mummin shamppoo pullo kädessä, jossa sijaitsi sellainen vesiletku, joten kaadoin kivien päälle ensin pesuainetta, sitten suihkutin paineella vettä kiviin ja minusta se oli tosi hauskaa, kun vesi vaahtosi sekä kupli. Kerran mummini tuli katsomaan mitä oikein touhuan talomme takana, niin kastelin hänetkin samalla ja naureskelin vaan, sitten juostiin pitkin pihaa peräkkäin, kun hän uhkasi antaa piiskaa, haha. :)


Tämä kuva on vuodelta -93, eli olen 3vuotias. Aiemmin sanoin, että olin todella vilkas ja hävisin ihmisjoukossa helposti, jos minut päästi silmistä hetkeksikään. Muistan eräänkerran hyvin, kun olimme ruotsinlaivalla ja minut irrotettiin valjaista hetkeksi, kun kinusin päästä vapaaksi (minua tosiaan pidettiin valjaissa) onnistuin pakenemaan taxfree myymälään, josta olin aiemmin bongannut karkkihyllyn, niinpä minut löydettiin etsintöjen jälkeen suklaalevy suussa istumassa sieltä karkkihyllyn vierestä, olin kasannut erilaisia karkkeja syliini. Hahahah! Suklaa piti tottakai korvata, mutta en muista muista karkeista. Olin loppumatkan kiltisti valjaissa, tuskin sain hetkeen karkkia.




                       Vähän vanhempana (tarhaikäisenä) tein paljon "tutkimusretkiä" ja eksyin aina lähelle kotipihaamme. Minut löydettiin usein nyyhkyttämästä jostain kiven päältä. Otin myös paljon piirretyistä sun muista ohjelmista mallia ja yritin tehdä samoja asioita, kun asuimme esim ruotsissa, maitopurkeissa oli kuva Peppi Pitkätossusta, jossa hän kannatteli hevostaan ilmassa, joten oletin maidon tekevän minustakin yhtä vahvan, niin join väkisin kaikki maitolitrat mitä jääkaapista löytyi.

Muistan kun nousin keittiön tuolilta, niin tuuperruin lattialle ja oksensin, hah. Samaisessa keittiössä tapahtui, vaikka mitä outoa... Kiipesin aina tuolille, kun halusin kaapeista jotain, tälläkertaa menin katsomaan, onko meillä jätskiä pakastimessa, eikä ollut... Muistan tuijottaneeni auki olevaa pakastinlokeroa tovin,sitten työnsin kieleni sinne, huonostihan siinä kävi! Repäisin kieleni irti säikähtäneenä ja verta tuli ihan tajuttomasti, sitten juoksin suupielet valuen verestä pelästyttämään mummini. Haha. Olin kyllä aika omituinen lapsi.    



Ala-aste ikäisenä mua alkoi kiehtomaan kaikki taiteilijat ja sanoin kotona perheelleni, että minusta tulee laulaja tai joku muu sellainen, joka on telkkarissa. No minulle ostettiin erilaisia soittimia ja osasin omasta mielestäni heti soittaa niitä kaikkia, osasin myös laulaa mielestäni. Käskin perheeni moneen otteeseen päivänaikana koolle, sitten pidin esityksiä, joissa lauloin, tanssin ja soitin soittimia. Joskus sammutettiin valot ja jonkun piti räpsyttää taskulampun valoa tai osoittaa sillä minua ikäänkuin oisin spotlight valaistuksessa. Pikkuhiljaa soittimet alkoi häviämään mystisesti, eli perheeni oli saanut tarpeekseen esityksistäni. =)   Minulla oli ainakin sähköpiano, viulu sekä huilu.    


Ja mitä enemmän ikää tuli, sitä ujompi olin. Johtuu paljon, kun monissa kouluissa kiusattiin/syrjittiin, se söi paljon itsetuntoani, mutta sain sen myöhemmin takaisin. Uskon myös siihen, että ujous voi olla ihmisen ominaispiirre, kaikkien ei tarvitse olla äänekkäitä ja rempseitä. <3 Lapsena on vaan niin vilpittömän aito. Tässä oli nyt joitain lapsuudenmuistoja teille, sellainen riiviö olin. :)



- Joni Virtanen


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti