maanantai 6. heinäkuuta 2015

Bloggaaminen: Nykyään rajat ovat päässäni, eikä tule turhia ylilyöntejä!

Suorasukaisuus kirjoittaessa elämästään, mielipiteistään tai yleisesti ajatuksistaan, synnyttää ristiriitaisia ajatuksia lukijoissa. Ainakin omalla kohdallani. Olen kirjoittanut enemmän tai vähemmän suorasukaisesti elämästäni, ajatuksiani elämästä, mielipiteitä asioista/ihmisistä. Mitä olen saavuttanut?


Ehkä hieman ylimielisen ja hullun maineen, heh. En kyllä ole niistä kuin, ehkä hieman hullu, vain hullu kertoo mitä oikeasti ajattelee, mutta... Toisaalta...Who fucking cares?  Meitä on niin moneen junaan, monia mielipiteitä ja monenlaista tarinaa, emme voi olla kaikkien mieleen. Kirjoittajien täytyy aina muistaa, että muotoili kuinka kaunisvaraisesti tahansa mielipiteensä tms (omasta mielestä) niin lopullisen päätöksen tekee lukija/lukijat ja siihen vaikuttaa myös paljon bloggaajan ulkonäkö, tyyli ja esille tuodut arvot, joka voi jo pelkästään provosoida blogiin eksyneen ihmisen pahanpäiväisesti, jolloin hän lyttää sinut mielipiteineen, vaikka kirjoittaisit säästä...


Tärkeintä mielestäni, olisi pitää tietynlainen asenne, jolla tarkoitan tietynlaista itsekkyyttä, älykkyyttä ja kunnioitusta itseään kohtaan, eikä pyydellä anteeksi keneltäkään olemassa oloaan, sellainen on turhaa. Emme ole täälä maapallolla polkemassa paikoillamme, vaan kehittymässä, eli menossa eteenpäin, kunnes aikamme loppuu, jokainen edelläkävijä jättää jälkensä jollaintavalla historiaan.


Eräs julkisuudestakin tuttu suosittu bloggaaja, sanoi minulle kerran; " rehellinen/suorasanainenlinja ei kanna pitkälle koskaan," Mietin tosi pitkään, mihin blogini pitäisi
kantaa? Haluaisinko tehdä kirjoittamisestani bisnestä? En. Siihen on monia syitä, mutta päällimmäinen, että kirjoitan sydämmestäni, enkä halua kertoa aivan kaikkia
päivittäisiä tapahtumiani, mitä sellainen vaatisi. Kirjoitan kun tuntuu siltä,  olen kirjoittanut 10vuotta sosiaalisessa mediassa, se on ollut terapauttista sekä kasvattavaa. Lukea vanhoja tekstejäni, nähdä ja kokea seuraukset kirjoituksistani. Hyvin opettavaista. :) Voin sanoa!


Tulen varmasti aina kirjoittamaan, joko julkisesti tai itselleni, kuten olen tähänkin asti tehnyt (sekä että) Enemmän toki saan tyydytystä kirjoittaessani julkisesti, koska taas kiksejä elämäni jakamisesta, mutta eritavalla kuin ennen. Nykyään rajat ovat päässäni, eikä tule turhia ylilyöntejä. Joskus oli hauskaa provosoida, aiheuttaa hämmennystä, mutta ohitin sen vaiheen kokeilemalla ns kepillä jäätä.



Kehoitan kuitenkin kaikkien kirjoittavan, juuri mistä haluaa ja säilyttää oman tyylinsä, vaikka se ei tekisi sinusta suosittua, kuten sanotaan; Menemällä mukavuus alueesi ulkopuolelle, saavutut tai ainakin opit enemmän! Niin tässäkin tapauksessa opit itsestäsi sekä muista ihmisistä enemmän.


- Joni Virtanen

4 kommenttia:

  1. Onks toi nyt Se Uusi Nenä tuossa kuvassa. Sori, en huomaa mitään eroa, yhtä hyvännäkönen olet kuin ennenkin. Mut toivottavasti siitä on itelles iloa.

    VastaaPoista
  2. jätkä sentään puhuu ja kertoo asioistansa , kunnioitan tota sinussa ja paljon....

    VastaaPoista
  3. Jonille terveisiä Tuksulta! ♡♡♡♡

    https://m.youtube.com/watch?v=UcpQDeV-d3c&feature=youtu.be

    VastaaPoista