..

..

torstai 27. marraskuuta 2014

Uskonta & Historia : Mihin uskomme - Mihin uskon



Sanotaanko näin, että olen intohimoinen uskonnon sekä historian seuraaja, pohdiskelija jne. On mahtavaa, että suomessa on sananvapaus ja ennenkaikkea vapaus uskoa, tai olla uskomatta, oli kyse mistä tahansa. Olen katsonut kymmeniä dokumentteja liittyen uskontoihin, historiaan ja tieteeseen. Minulle on kehkeytynyt kokonaiskuva tästä kaikesta, keitä olemme ja mihin uskomme, miksi uskotaan tai mistä uskonnot ovat peräisin? Minä kasvoin kristityssä perheessä ja minullakin oli tuo kuuluisa Jumalanpelko, en koskaan uskaltanut epäillä uskoamme tai vaatimuksia/sääntöjä, joita "hänen" kirjassaan oli.


Jo ennen nk kristusta, palvottiin Jumalaa, mutta mitä Jumalaa? Munoin palvottiin aurinkoa, pelättiin yötä. Tästä johtuen valo on ikäänkuin pelastus vieläkin ja pimeys, missä pahuus "asustaa". Kristinusko on vain yksi uskonnoista, jonka mukaan Jeesus Jumalan poika ylösnousi kuolleista, mutta sama toistuu lukuisissa muissakin uskonnoissa, samoin ristiinnaulimiset, kymmenkäskyä, tosin muotoiltuna eritavoin.

Uskonnot ovat vain yksi monista asioista maanpäällä, jotka vie ihmisiä harhaan, joilla halutaan ohjailla ihmisiä. Maanpäällä on oltava sääntöjä, siksi lain lisäksi on luotu uskonnot ylläpitämään tietynlaista järjestystä, mutta kuten olemme nähneet, usko Jumalaan ei yleisestiottaen tuo rauhaa ja rakkautta, päinvastoin. Meillä suomessa on paljon kristittyjä, mutta sanotaanko, että suomalaiset ovat ns maallistuneita kristittyjä, joten tähänasti, emme ole kadulla kivittäneet ketään "väärä uskoista" tai tuominut kuolemaan raiskattua naista, homoseksuaalia, saati muutenkaan meininki kotimaassamme ei ole uskonnollisesti kovin fanaattista nykypäivänä, toki löytyy yksilöitä, mutta heihin en ota kantaa. Uskonnot aiheuttaa, joko näkyvää pahaa, jolloin se tarkoittaa juurikin sotimista henkestä edestä , mutta valtaosin uskonto on henkistä väkivaltaa, kuten syrjimistä, hylkäämistä ja halveksemista. Minun mielestä raamattu on kuin paholaisen käsikirja, jonka on loihtinut ihminen tiedostaen erittäin hyvin, kirjan vaarallisuuden.

Emme tarvitse kenenkään muinaisen idiootion mielipidettä siihen, onko homous hänen mielestään oikein? Haluamme meidän 2014 vuoden hallituksen hyväksyvän meidät samanarvoisesti, olimme mustia, homoja, heteroita tai kehitysvammaisia, tiedämme nykypäivänä, että meille kuuluu samat arvot! Emme tarvitse lukea raamatuksi kutsutulta romaanilta, että vain mies ja nainen voi lisääntyä, sitähän emme muuten olisi tiennytkään, no meidän fysiikka puhuu puolestamme, ennen tuota hemmetin raamattua ihmiset lisääntyivät kovaa vauhtia ja varmasti myös homoilivat/ lesboilivat, silti tällähetkellä meitä ihmisiä on maximi määrä maapallolla,  jos homous/lesbous voisi mitenkään hetkeksi pysäyttää lisääntymistä, niin sehän olisi vain hyvä juttu kaikille, mutta ikäväkyllä ei se ihan niin mene, silti äidiksi tai isäksi kykenettömät lisääntyvät jatkuvasti.

Uskon kyllä ihan 100% korkeampaan voimaan, siitä olemme todisteet me, universumi, maa jalkojemme alla, kaikki mitä kosketamme täälä, tämä kaikki on jonkun suuremman voiman aikaan saannos. Kiitos hänelle siitä. En mitenkään pysty uskomaan, syvästi kieroutuneiden, pahojen ihmisten luomaan kaikkivaltiaaseen Jumalaan, joka on antanut meille ehdot elämiseen, säännöt rakkauteen, aseet sotimiseen ja syyt halveksimiseen, pilkkaamiseen tai syrjimiseen. Hän ei ole Jumalani, enkä minä ole siinä laumassa, sillä monet uskovaiset muistuttavat karjaeläimiä, joille on isketty viivakoodi kaulaan.

Muistan jo aikoinaan, kun uskovaiset tuttavamme meuhkasi "ihonalle laitettavasta sirusta" ja kun se tulee, niin sitä ei saa ottaa, koska se on testi paholaiselta, meitä tarkkaillaan sirun avulla, jos emme ota sitä näännymme nälkään, mutta pääsemme taivaaseen ainakin. Kas kummaa sellainen onkin tulossa tulevaisuudessa, mutta tässä nähtiin taas, miten uskovaisia ihmisiä johdatellaan ns ruokitaan, mutta samalla joku siitä hyötyy. Kaikki mitä tapahtuu maanpäällä on ennalta suunniteltua ja hyvin järjestäytyneiltä tahoilta. Ihmiset eivät ole mukavia, kun he haluavat valtaa (rahaa).



Nyt menen nukkumaan. <3 Hyvää yötä mussut. Sori kirjoitusvirheet.


- Joni Virtanen

tiistai 25. marraskuuta 2014

Pimeät ajat elämässäni


Käsittelen nyt aikaa, jolloin pikkukaupunki, Salo alkoi tuntumaan liian ahtaalta minulle , kun tunsin olevani vanki omassa kodissani tai kaupungissa, jossa asuin, tosin ilman kaltereita. Olen kirjoitellut blogiini yhtä sun toista, mutta kierrellen kaarrellen varsinaista totuutta, vaikka mitään en ole valehdellut, ehkä kaunistellut? Miksi kerron siitä nyt? Siihen lienee oikein hyvä syy, olen valmis kertomaan ja ennenkaikkea jakamaan sen ihmisten kanssa.

Elämäni on ollut tähänasti kaikkea muuta, kuin tavallista, enkä halua nyt pitkästyttää lukijoita, sillä johan kesällä vuodatin kahdella aukemalla iltalehdessa, miten minua ei hyväksytty romanikulttuurissa homona, saati että pukeutuisin eritavalla kuten muut. Taistelin sen puolesta kokoelämäni, enkä kertaakaan lannistunut, enkä lannistunut koulukiusaamisesta, vaikka oli rankkoja aikoja, niin vedin happea ja keksin aina selviytymiskeinot jaksaakseni, koska olin optimistinen, osasin odottaa jotain hyvää kohdalleni.  Nyt kerron teille jotain muuta, jotain uutta, olette varmaan osasta kuullut, mutta ette kokotarinaa.


Viimevuodet, olivat ratkaisevia, kriittisiä ja minä kuin ydinpommi (2011-2013) mutta vain pysyäkseni vauhdissa, halusin olla ns tavoittamaton, tunsin olevani kokoajan umpikujassa ja etsin pois pääsyä. Olin tehnyt aiemmin nopeita ratkaisuja, eräs päähänpisto oli mennä naimisiin, se tapahtui maistraatissa silloisen tyttöystävän kanssa, erosimmekin tosin yhtä nopeasti. Olin taipuvainen olemaan marttyyri, joten vatvoin menneisyyttäni ja lisäsin siihen tuntemani yksinäisyydeni, aloin lääkitsemään oloani lääkkeillä sekä alkoholilla, enkä muista aivan kaikkea, muuten voisin kirjoittaa ja kertoa hurjimmistakin kokemuksesta, mutta en muista, miksi heräsin kerran sairaalasta, kun minulle oltiin tehty vatsahuuhtelu, miksi minut oltiin jätetty kadulle makaamaan? Vauhtini vain kiihtyi entisestään, olin silmiinnähden todella haavoittuvainen, siten päästin paljon vääriä ihmisiä elämääni, toisaalta ikäänkuin itse hakeuduin heidän seuraan myös, ihan sillä periaatteella, että hekin ovat varmasti kokeneet vääryyttä, hekin ovat yksinäisiä, yhdessä voisimme paremmin. Typerää.

Koska yksi näistä ns "vääristä" ihmisistä on tunnettu, niin voin antaa teille esimerkin, eli Johanna Tukiainen, koska tiesin hänestä etukäteen mediankautta, niin ajattelin olevani hänelle "se oikea" ystävä, joka ymmärtää, millaista on olla yksin ja kuinka epäoikeudenmukaista elämä voi olla, miksi nallekarkit eivät mene aina tasan. En sano, että media vaikutti kaveruuteemme, vaan pikemminkin elämäntilanteeni, myös hänen. Kun kaverisuhteemme päättyi, olin edelleen haavoittuvainen ja tunsin vihaa hänen valehdellessa julkisesti minusta, en pitänyt siitä mitä hän väitti minusta, joten otin tarjoukset vastaan ja paljastin hänestä asioita, jotka olivat totta, mutta tässä tilanteessa en olisi toiminut kuten silloin, vaikka kyseinen ihminen on minulle pelkkää ilmaa sanan jokaisessa merkityksessä, hänen pitäisi herätä todellisuuteen. Katsokaa minkä näköinen olin tuona aikana? Olin kuin aave, olinkin lähes kuolemankielissä.

Myös muunkinlainen ihmissuhde elämä oli kohdallani hyvin harmaa ja synkkä, en edes osannut odottaa rakkautta, vaan halusin seksiä, mitä enemmän ja useamman kanssa, sen parempi. Taistelin niin henkisesti, kuin fyysisesti vapaudestani, kun kulttuurin janoiset sukulaiset asettivat minulle rajoja tai listasi keiden kanssa saan viettää aikaani, en voinut kapinalleni mitään, se vain tuli kuin itsestään ja laittoi minut kompuroimaan omiin jalkoihini, se sai minut tekemään asioita, joista sain vain itse kärsiä toisinsanoen. Olen oppinut karvaasti, miten tuhoisat seuraukset voivat olla, kun ihminen heittäytyy marttyyriksi. Opin myöhemmin vastaanottamaan hyviä ohjeita, hyviltä ihmisiltä, oletteko koskaan esimerkiksi pohtinut, miten iso maailmankaikkeus on? Lopetin jo pohtimisen, koska en voi koskaan ymmärtää sitä, voin tiedostaa, että se on todella iso, mutta käsitykseni ei yllä sen pidemmälle.

Loput minussa on pelkkää ristiriitaa, en osaa tai oikeastaan halua selittää teille, miksi olen kirjoittanut haluni olla julkisuudessa tai miksi haluan vaikuttaa mediassa? Se osa on vain kasvanut minuun, mutta puheistani huolimatta ei minua olla nähty joka toisessa tositv formaatissa ehdolla. Yritän pitää pöytäni siistinä ja kynäni teroitettuna, mutta toki joskus minua tullaan näkemään/kuulemaan, toivon niin. Minulla on paljon annettavaa.


Olen noin reiluvuosi sitten kasvanut ulos, kaikista näistä kokemistani ikävistä asioista ja nyt minulla on mitä mahtavin kumppani, jota rakastan, jonka kanssa matkustellaan ja voin olla täysin omaitseni, niinkuin hänkin kanssani. Aloitan muuten opiskelut ensivuonna, lähihoitajaksi! Minulla on yksi hyvä erittäin rakas ystävä ja pari läheistä ihmistä, jotka ovat rakkaita minulle, tietenkin ihania kavereita <3


keskiviikko 24. syyskuuta 2014

This is the real shit - Vuoden ikävin kuulemani juoru itsestäni


Mistä nyt alottaisin? Kuulen lähes päivittäin eriskummallisia juoruja itsestäni, milloin luen internetistä tai kuulen kavereilta, tuntemattomilta jossain kohdatessa heidät, juorut harvemmin ovat imartelevia. Oli, miten oli niin juorut kuuluvat ihmiselämään, itse toki pyrin olemaan juoruamatta toisten asioita, saati tarttumaan kuulopuheisiin faktana, ellen tiedä 100% varmasti asioiden todellisuutta, eli pitää olla jotain konkreettista todistusaineistoa ja ne ovat useinmiten silmäni, niihin luotan. :)


Otan murto-osaan kuulemiini väitteisiin kantaa ja koska olen blogisti, mieluusti kirjoitan vastalauseeni ja mietteeni juoruista. Ei siinä sen ihmeellisempää, toisinkuin tässä kuulemassani "juorussa" tai pitäisikö laskea mustamaalaukseksi? Olin tippua tuolilta, kun kuulin tämän! Olen siis erittäin väkivaltainen ihminen, saanut pahoinpitely syytteen? En ole koskaan tuomittu pahoinpitelystä tai kehenkään kohdistuvasta väkivaltarikoksesta, en ole edes hyvä tappelija, olen joutunut puolustamaan itseäni elämäniaikana, hmm parikertaa, ei ollut muuta vaihtoaehtoa ja huonoin tuloksin olenkin puolustautunut, heh. En ymmärrä suoranaista valehtelua? Miksi valehdellaan ja halutaan tehdä jostakusta kaikkien ns vihaamahenkilö? En todellakaan ole ihminen, joka on kauttaaltaan ilkeä ja hullu, en todella.

Minusta tuo on vain todella ala-arvoista, mautonta ja osoittaa suurta typeryyttä, en ikinä voisi sanoa ketään väkivaltaiseksi hulluksi, kuunnelkaa nyt!? Se kuullostaisi, niin junttimaiselta mennä sanomaan mitään tuollaista, ellei sinun kimppuun olla hyökätty tai asia muuten todistettavissa, väkivalta sucks. Tietynlaista sivistystä pitää olla, enkä puhu mistään etiketistä nyt. Sivistynyt ihminen ei ole, vain etikettiä nuodattava, sisäinen sivistys on kaikista tärkein mitä on. :) Silloin pärjää missä seurassa hyvänsä.


Ja, että muut käsittäisivät tämän järjettömuuden, kuulin, että minulla olisi ase, jota kannan mukanani??! are you kidding me?? En nyt viitsi avautua kaikesta, koska se olisi naurettavaa. Pelkään kuitenkin aseita, tuskin kannan sellaista mukanani. Johtuisko kenties AGAIN kulttuuritaustastani? Ihan uskomatonta, hah. Kysyttekö intiaaneilta, asutteko vielä bambu majoissa ja kannatteko mukana juosipyssyä?!  Tämä on vuoden ikävin juoru, jonka olen kuullut itsestäni, en tiedä minkälaiset ihmiset puhuvat tälläistä, mutta tuskin kauhean järkevät ja mukavat....

-Zoni

lauantai 20. syyskuuta 2014

Häpeän useinmiten kirjotuksiani - Syväluotaava analyysi

Olen intohimoinen kirjoittaja, siksi alunperin 2006 vuonna aloitinkin blogin, olen kirjoittanut viimeaikoina seiskalive sivustolle, mutta se on enemmäkin huumoripohjalta höystetty"blogi". Täältä löytynee muutamia blogimerkintöjä, joita en halua edes nähdä saati kuulla niistä. Saan kirjoittamisesta paljon enemmän kuin mitä annan ihmisille ja olenkin huomannut lukijoiden jakautuvan tähän "kuuluisaan" kahteenosaan, eli puolet lukijoista saa innostusta sekä kaikenlaisia positiivisia kipinöitä herättäviä energioita ajatusmaailmastani/mielipiteistäni, sitten puolet tai oikeastaan ylipuolet puhisee raivosta,kiukusta tai miten sen sanoisi? En tiedä.


Ja nyt tullaan tuohon otsikkooni, sillä häpeän usein itse kirjotuksia, jotka olen kirjoittanut tietyssä tunnetilassa, mutta haluan niiden jäävän ihmisten saataville tuosta huolimatta, en voisi poistaa kirjotuksiani heti selvittyä siitä tunnemyrkystä, olen aina antanut vain mennä elämässäni, enkä ole antanut kenenkään tulla tielleni ja kaikki tämä johtuu lapsuudestani/nuoruudestani, olen joutunut taistelemaan itseni tähän vapauteen ja turvalliseen elämään entisestä elämästäni, kuten myös tähän parisuhteeseen monien epäonnistuneiden suhteiden kautta, niin sen elämän kuuluukin mennä! Meistä jokainen "kasvaa" aina jonkun ansiosta, se on luonnonlaki, että olemme kuin "matkalla" kuolemaamme asti, ihmisiä tulee ja menee elämästämme, he jättävät jälkensä, sitten on niitä, jotka pysyvät lähellä, mutta he vaikuttavat teoilla/sanoilla joskus niin negatiivisesti, että se muuttaa elämänkulkuamme ja taas saamme maistaa, miten ihmeellistä ihmisenelo maanpäällä onkaan, tulee kohtaloita sekä sattumia, niistä saadaan uskoa ja toivoa jälleen.

Oh shit, menipä tämä syvälliseksi. TÄTÄ juuri tarkoitin, sillä intohimoisella kirjoittamisella, eli uppoudun mietteisiini ja näppäimistöni alkaa vain sauhuaa, heh. Sitten vain nopeasti oikoluen ja julkaisen. En ole aikoihin kirjoittanut niin aktiivisesti, kuten esim vuosi sitten. Miksi en ?

Kaikkeen löytyy syy ja tiedän itseasiassa sen. Minulle on tapahtunut hyvin paljon tässä viimeaikoina, niin paljon, etten ole löytänyt sanoja kirjoittamiseen, en selittämään, sitä helvetinmoista vuoristorataa, jota olen mennyt edestakaisin, välillä tippuen kyydistä, enkä nyt valita, mutta on ollut rankkaakin tässä, silti kaikesta on selvitty ja tullaan selviämään! Olen oppinut itsestäni hyvin paljon asioita, vaikka sattuisi mitä, osaan hallita mieltäni, etten esimerkiksi mene täysin hysteeriseksi tai vaivu itsesääliin, mielummin potkin itseäni perseelle ja katson peiliin, kuin itken huoneen nurkassa maailmanpahuutta, koska kyyneleitä vuodattamalla pahuus ei poistu, on taisteltava sitä vastaan olemalla kuka olet ja pidettävä jalat maassa, järkipäässä ja ystävät lähellä.

Joskus näen itsessäni tietynlaista kyynisyyttä, mutta vain tietynlaista ja tietynlaisia asioita kohtaan, se on tapauksessani ehkä ihan hyvä ja pohjimmiltani olen hyvinkin symppaattinen, oikeudenmukainen ja suvaitseva persoona, tottakai meillä kaikilla on asioita, joita emme hyväksy,ymmärrä tai pidä, niin saa ollakkin.

Tässä tuli tälläinen syväluotaava blogimerkintä itsestäni, toivottavasti tämä bloggaaminen lähtee taas tästä entiseen suuntaan ja löydän kirjoittamisen ilon, koska intohimo on ainakin tallessa! <3 :) Kiitos ja hyvää yötä. <3

-Joni Virtanen

sunnuntai 31. elokuuta 2014

Kuulumisia & Instagram

Blogi sivustoni oikealla puolella näkyy sininen; "view on Instagram" palkki, josta pääsee suoraan instaprofiiliin. :) <3 <3 Jo oli aikakin liittyä sinne, tosin monien ihmisten houkuttelemana ja sain juuri tänään uuden puhelimen, mustan iphone 4s :) Ihan mahtava!! Tiedän, että kohta tulee iphone 6, mutten jaksanut odottaa ja tämä oli edullinen + aivan kaikilla oli vain hyvää sanottavaa tästä mallista/versiosta, joten olen onnellinen omistaja. <3

Minulla ollut tässä kaikenlaisia muutoksia, kivoja sellaisia tietenkin, olen muuttanut, sitten ihan elämäntapa muutoksia ja drag queen uransaralla kehittynyt artistina, sekä kirjoittanut muistiinpanoja, joista lähden kehittelemään jonkinlaista teosta pikkuhiljaa, pikkuhiljaa, se kertoo jonkinsortin hulluudesta...Olen saanut uusia upeita persoonia ympärilleni ja niistä on kehkeytynyt ystävyys/kaverisuhteita, parisuhteeni kukoistaa ja täytyy sanoa, että olen onnellinen! :)

Jos pitää valittaa jostain, niin valitan unirytmistäni, mikä on yllätys yllätys aivan päälaellaan! Klo on nyt 2:52 yöllä, eikä väsytä, mutta laitan kohta väkisin silmät kii! Olin eilen ystäväni lapsen ristiäisissä, hän sai nimekseen "Vincent Christian Samuel" jokaisella kolmella nimellä on uskonnollinen merkitys! Tämän lapsen vanhemmat, eivät tienneet sitä ennenkuin pappi valaisi heitä ja meitä kaikkia vieraita, eli Vincent on latinaksi "Voittaja" aivan kuten "Victor" entinen koirani, jota ikävöin hurjasti, jouduin silloisen elämänmuutoksen vuoksi luopumaan hänestä, mutta tein sen rakkaudella <3 Mutta palataan asiaan, eli Vincent tarkoitti tosiaan "Voittajaa" Christian tarkoittaa kristittyä ja samuel on hepreaksi "Jumala kuulee" :) Siinä on tosiaan pyhäähenkeä kerrakseen! Voi pyhäjysäys, mutta niin suloinen on pikkuherra ja vanhemmat sädehtivät onnessaan kastetilaisuudessa, ihan niinkuin oli odotettavissakin.

Olisi kiva jos seuraisitte minua myös Instagramissa ja kommentoisitte blogiini tai lähetäisitte palautetta suoraan sähköpostiini: jonivirtanen90@gmail.com minkälaisia aiheita haluaisitte minun käsittelevän täälä blogissani ? Ideoita kehiin. Kirjoitan myös aktiivisesti seiskaliveen sitä sun tätä...:) NYT hyvää yötä!


- Joni Virtanen



tiistai 26. elokuuta 2014

En pelkää puhua uskonnosta tai kulttuurista!

Toivottavasti jotkut viisaat, ymmärtävät viestini, joita välitän usein kuvieni avulla. Minusta naisia ei tulisi alistaa huiville vastointahtoaan sivistysvaltioissa, ihmisillä on kasvot, jotka tulee olla esillä. Minua surettaa maahanmuuttajien aikeet yhteiskuntaa vastaan, he jotka tulevat luoksemme turvaan ja lähtevät tarpeentullen maastamme liittyen terroristijärjestöön, heitä oli tälläkertaa n 40 henkilöä tiedossa, heillä on oikeus suomen sosiaaliturvaan samalla kun he kiduttavat/tappavat ihmisiä maassaan... 


Suhtaudun muutenkin skeptisesti ihmisiin, jotka perustavat kaiken uskonnon/kulttuurin varaan, jos toisten seksuaalisuus tai rakkaus oikeuttaa heidät teloittamaan yhtään ketään, en voi lukea heitä ihmisiksi. Voin todellakin sanoa tämän, koska hylkäsin oman entisen elämäni,se oli täynnä sääntöjä minua vastaan, halusin olla omaitseni ja lopettaa murehtimisen. 


Tämä tekstini ei ole vihapuhetta, enkä vihaa ulkomaalaisia, vihaan nimenomaan juuri niitä ihmisiä, jotka tuhoaa elämää käyttäen tekosyynä uskontoa/kulttuuria <--- Jotka kulkee aikalailla käsikädessä. Minulla on kavereita erikulttuureista, eikä he kaikki ajattele samoin, mutta minusta 40 ääriajattelijaa on aivan liikaa, entä sitten miljoona sellaista? Voin pahoin.

-Joni Virtanen

maanantai 25. elokuuta 2014

Uskokaa itseenne ja unelmiin!



Mikään ei välttämättä parane vaihtamalla, silloin se kaikki kannattaa jättää taakse. Puhun yleisesti ottaen ihmissuhteista; ystävät,kaverit, parisuhde sekä perhe ja työ. Kun onnistuu karistamaan negatiivisuuden ympäriltä, voi kehittyä ihmisenä monella eritavoin ja luoda vahvempana ihmisenä toimivia ihmissuhteita, joista ei koidu harmia. Tiedän hyvin mistä puhun, koska tein sen itse äsköttäin! Kuin valtava taakka olisi pudonnut sydämmeltä, totta tosiaan putosikin. En kadu mitään, vaikka en tule saamaan entistä elämääni koskaan takaisin, haluaisinko sen takaisin? Miksi edes olen tälläistä ajatusleikkiä, arvatkaa vaan.

Olen ollut aina vähän huomion/esiintymishaluinen ja olen totta tosiaan työstänyt itseäni siihen hommaan jo pitkään vuodesta 2006, kaupannut röyhkeästi itseäni medioille ja ihmisille, jotka ovat voineet edesauttaa minua saavuttamaan mitä janoan! Olen huomannut, että neuvotellessa asioista ihmisten kanssa käyttäydyn, kuin olisin aina ollut tekemässä näitä juttuja! Olen vain hyvin valmistautunut, se johtuu siitä. Nyt vihdoin olemme saaneet drag queen show yrityksen ruotuun ja olen saanut paljon uusia tuttavuuksia, kavereita matkan varrella! Lisää upeita proggiksia luvassa, pitää olla vain kärsivällinen ja pitää mölytmahassa. :)

Oikein mukavaa alkanutta viikkoa kaikille, illat pimeytyneet ja syksy tehnyt tuloaan. Pian saa kaivaa kynttilät kaapista ja fiilistellä villasukissa ja huopapeitossa sohvalla. :)

- Joni Virtanen