"Johtaja"Joni Virtanen

"Johtaja"Joni Virtanen

perjantai 21. maaliskuuta 2014

viimeaikaisten paljastelujen päivittelyä - Osaltani hyvin loppu

Hyvää aamupäivää!


Ihan aluksi haluan sanoa, että paljasteluistani on tullut liiansuuri leima minulle. En osaa nyt vetää minkäänlaista yhteenvetoa, siitä kuinka isojoukko ihmisistä pitää minua epäluotettavana? Olen ollut rehellinen ja tuonut julki näkökantani blogissani. Aikeitani on myös epäilty, koska kaveerasin perätysten Johanna Tukiaisen kanssa, sitten Marianne Kallion. Heidän kummankaan kanssa asiat eivät menneet kauhean hyvin. Riitanuimme ja siitä alkoi julkinen sota...Annoin medialle juttuja Johannasta ja osallistuin hänen paljastuskirjaan, jonka keskiaukemalla on kuvanikin. Siitä kirjasta en saanut rahaa, tiedoksi kaikille.



Sanomattakin selvää, että neidit tarjoaa huonoa ja halpaa seuraa, sillä tarkoitan epäsivistyneisyyttä. Kokoajan kiroillaan, käytetään väkivaltaa ja oletetaan mitä isommat boobsit sitä isommat mahdollisuudet kaikkeen, no keltainenlehdistö rakastaa sellaisia persoonia, miksipä ei? Ei se minulta tai keltään muulta ole pois, paitsi väkivalta on tietenkin väärin. Antaa kaikkien kukkien kukkia! Nuoremmalla heistä on tosin vielä aikaa sivistyä, sekä menestyä muutenkin elämässään ja urallaan.

Palaan tuohon yllämainittuun "juoru"leimaani. Tottahan se, että olen julkisuudenhaluinen, mutta perustelen silloiset paljasteluni siten, että tunsin sen olevan ainoa keino saada oikeutta. Olen kirjoittanut teinistä iästä lähtien blogia ja välillä tuntuu, sen olevan ainoatapa kertoa asioista, eikä mieleeni juolahda edes muita vaihtoehtoja, vaan tunnen kirjoittamisen (asiasta kuin asiasta) olevan normaalia. Luulen, että ihmiset ymmärtää, mutta eriasia haluaako he myöntää asian, koska ärsyyntyvät minusta muuten. Olen kuitenkin lopettanut yksityiselämästäni liiallisen paljastamisen, varsinkin toisista ihmisistä. Myönnän, että tuollainen julkinen suunsoittaminen on very booring....

Palatakseni heihin...Marianne Kallio on nuorinainen, jonka maailma on vääristynyt. Haluan kuitenkin kiittää häntä, että aiheutti edellisen parisuhteeni tuhon, kiitos. Vaikka tämä mies oli varakas ja halusi maksaa kaiken, niin ei se minulle riittänyt. Kaipasin tasavertaista/painoista parisuhdetta, joka ei perustu rahaan, hemmotteluun ja hotelliaamiaisiin. Olin onnekas ja pian eroni jälkeen tapasin sen oikean, jonka kanssa olen hyvin onnellinen <3 Lähdemme toukokuussa etelänmatkalle.

Jos katuminen olisi mielestäni järkevää, niin katuisin joitain kirjotuksiani, mutta asiat on mennyt niinkuin pitää ja jatketaan kukin tahoillamme elämää onnellisina.  :) xoxo

-Joni Virtanen

torstai 20. maaliskuuta 2014

Jouduin poliisikuulusteluihin kerrottuani blogissa eläinrääkkääjästä

Muistatteko kun paljastin blogspot blogissani eläinrääkkääjän tiedot? Sitä blogimerkintää ei ole olemassa enään, koska jouduin poistamaan sen viranomaisten käskystä. Valitan. Tämä eläinrääkkääjä närkästyi, kuten voidaan olettaa ja teki tuolta istumalta rikosilmoituksen.

 Kyseessä siis tämä rambokissan rääkkääjä. Jouduin aika pian kuulusteluihin kirjotukseni jälkeen. Harmitti istua sielä syytettynä, vaikka ymmärsin toimivani suomenlain vastaisesti. Tarkoitukseni ei ollut yllyttää muita väkivaltaan tätä rikoksentekijää kohtaa, ei tosiaan. Halusin ihmisten tietävän, että tälläinen ihminen ei ansaitse minkäänlaista lemmikkiä, eikä häntä tulisi ottaa ihan minne vaan töihin.

Kummastuttaa nyt kaikista eniten se, että olen itse tehnyt varsin päteviä kunnianloukkaus ilmoituksia viranomaisille, ihan todisteiden kera, niihin heillä kesti reagoida varsinpitkään ja loppujenlopuksi eivät ottaneet edes tutkintaan. Miksiköhän? Kuulustelijani oli kyllä hyvin perillä, kenen kanssa olen käynyt julkistasotaa jo tovin.

Olen hyvin ihmeissäni. Huomasin, että joku muukin blogisti oli kironnut tätä ihan samaa, joutuu myös kuulusteluihin samasta syystä. Hyvin ikävää. En ymmärrä eläinrääkkäystä, enkä voi katsoa läpisormien sellaista. Jos meitä kielletään puuttumasta tälläisiin tapauksiin, niin toivon hartaasti, että viranomaiset laittavat rikolliset vastuuseen, mutta eiväthän hekään pysty parempaan näillä lainsäädöksillä!

Suomen laisäädäntöä pitäisi  muuttaa, koska meillä on edelleen hyvin hullunkurisia pykäliä ja valitettavasti uhrienkannalta oikeus ei useinmiten toteudu, vaan sitäkin enemmän panostettu rikollisten suojeluun, sekä heidän tekojen lieventämiseen.




-Joni Virtanen

perjantai 7. maaliskuuta 2014

Pitkästä aikaa!

Tervehdys kaikki !


En ole varsinaisesti pitänyt breikkiä täältä blogistani, vaan olen kirjoittanut toisaalle tosin en yhtä aktiivisesti kuin aikoinaan tein. Joskus on hyvä hengähtää ja miettiä mitä haluaa, kuka olet ja puhdistaa ympärillä olevat negatiiviset energiat. Useat lukijani huomautti kirjotuksieni muuttuneen yhä turhempaan ja turhempaan suuntaan, vaikka kirjoitan itseni takia ja tämä on suurta terapiaa minulle, haluan silti tyydyttää edes jollaintasolla seuraajiani. Olenhan kuitenkin, ihan fiksu sekä supliikki ihminen.

Kun kaikki tietää julkisuudenhakuisuuteni, hullut exäni ja mielipiteet uskonnosta, rasismista ja sen sellaisista; on aika miettiä mitä enää voisin kertoa/paljastaa elämästäni. On kuitenkin hyvin paljon asioita, joita en viitsi kertoa internetissä, olen aikuistunut ja oppinut samalla sulkemaan suuni tietyissä määrin.

Olen kokenut hassuja tuntemuksia jakamistani materiaaleista internetissä ja viimevuosien tapahtumista, olen ajatellut yhtä sun toista. Esimerksi olen ollut hieman väsynyt esiintymään blogissani tai muualla netissä ja kuuntelemaan ihmisten ennakkoluuloja toisaalla, vaikka ei ne hetkauttaisi, mutta ne alkaa tosi nopeasti pitkästyttämään ihmismieltä. En jaksa kuunnella ihmisiä, jos ne on ajatellut minun olevan vähäjärkinen tai muuten idiootti. En ole sellainen, tiedän sen ja läheiseni tietävät, se riittää.

Olen itse lukenut blogiani läpi ja kerrannut tekstejäni, sieltä ruuduntakaa paistuu hyvin ristiriitainen, kapinallinen olento, sellaista peilikuvaa en tunnista enää omakseni, en ainakaan tuossa määrin. Tulin siihen tulokseen, että enää pelkällä kirjoittamalla en voisi välittää todellista persoonaani ihmisille, ellen sitten esiintyisi jossain tv-ohjelmassa tai vastaavassa. Kesällä on mahdollisesti tulossa kaikenlaista uutta ja asiallista proggista, joka liittyy yllämainittuun. En kuitenkaan tee asioita tästä lähtien näkyvyyden takia, vaan hyvän asianpuolesta! :)

Näkyvyyttä saa ilman massamediaa, kaiken pystyy rakentamaan ominavuin, kunhan olet tosi aktiivinen sekä valmis antamaan itsestäsi todella paljon. Uskon itseeni ja menestykseen, laiskat etenee suhteilla ja todelliset tähdet syntyy hiomalla.

- Joni Virtanen

sunnuntai 9. helmikuuta 2014

En hylkää teitä koskaan



Vaikka kirjoitan nyt hauskaa/erillaista "Tyrkyn päiväkirjaa" osoitteessa: http://johtajajoni.123kotisivu.fi/ Ja postailen satunnaisia kirjoituksia seiskaliveen: http://seiska.fi/user/profile/JoniVirtanen

Tämä on jokatapauksessani virallinen blogini, joka on ja pysyy.Pahoittelen, että en ole tänne kirjoittanut oiken aktiivisesti tai syvällisesti asioita, joskus on kiva tehdä jotain uutta ja palata sitten "vanhaan" tarkoitan sillä vakituiseen. Sain idean pystyttää ihan uuden sivuston ---> tyrkyn päiväkirjalle, koska jaksoitan sen nyt 2-3 kuukauteen, jonka aikana avaudun eriasioista uudella tavalla. On helpompaa, sekä selkeämpää luoda uusisivu ja rakentaa ihan oma maailman siitä, se on ns bonus materiaalia lukijoille/seuraajilleni.

Tuskin ikinä häviän internetistä, en ainakaan omasta tahdostani...:) Uskon, että ihmisetkin janoavat lisää Joni Virtasta!!? Toivottavasti....:) xoxo friends



tiistai 17. joulukuuta 2013

Tapahtumarikas vuosi2013 - Kiitos lukijat!!

Myönnän tämän vuoden olleen minulle yksi elämäni ikävimmistä. On tapahtunut paljon...Elämäni on
kummallista, hyvin kaukana tavallisesta, vaikka olen itse tosi tavallinen tyyppi. Olen pitänyt itseni "kiireisenä" mennyt paikasta A, paikkaan B. Tavoitellut epätoivoisesti unelmiani, maksanut siitä kovanhinnan. Muistatteko kun uhosin kirjoittavani kirjan elämästäni ja kokemistani pettymyksistäni?

En ymmärtänyt meneväni niitäpäin. No joo lapsuuteni oli mitä oli ja olen selvinnyt koulukiusaajistani, hyväksikäytöstä, monesta asiasta. Minulla on paljon opittavaa elämästä ja tästä maailmasta. Meillä kaikilla on, vaikka luulemme tietävämme paljon ja kokeneemme kaiken. 

Tämä vuosi on näyttänyt sellaista julmuutta minulle, millaiseen en ole törmännyt aikaisemmin. Olen ollut aina se herkkäpoika pikkukaupungista, joka halusi leikkiätulella ja lähti kaikkeen mahdolliseen ja mahdottomaan mukaan. "Uskoi ihmisiin ja luuli heidän uskovan itseensä" heh surullinentarina useiden mielestä, jotka on elänyt aina kuunnellen järjenääntä. 

Niin uskoin vihdoin ihmisiin ja parempaan mahdollisuuteen, kannattiko? Niinkuin aiemmin kysyin; "Muistatteko kun uhosin kirjoittavani kirjan elämästäni ja kokemistani pettymyksistäni? . En ymmärtänyt meneväni niitäpäin." Tässä minä olen ja kirjoitan edelleen elämästäni avoimesti ja haluan toteuttaa unelmani, se teki minusta vahvemman, viisaamman sekä aikuisemman. En anna periksi!

Ymmärsin vain aiemmin mitä olin jo nähnyt/kokenut, sehän on loogista. Vai mitä? En ymmärtänyt aikuistenmaailmaa, mutta täytyy tosiaan sanoa muille nuorille, että ehditte olemaan aikuisia ja kokeilmaan omia siipiänne maailmalla, sitä kannattaa odottaa ja sydämmen lisäksi käyttää järjenääntä. Toki kuunnelkaa sydäntänne ja älkää epäröikö, olkaa aitoja.

Pettymyksiä tulee/menee ja sanotaan "shit happens" elämä jatkuu. Haluan silti jatkossa suojella itseäni pahoilta ihmisiltä, jotka pyrkii vahingoittamaan minua tavalla tai toisella. Haluaisin kirjoittaa ihan oman blogimerkinnän kesäntapahtumista, mitä minulle tapahtui..Ymmärtäisitte monia asioita ja ennenkaikkea kirjoittaa hyvin erikoisista ihmisistä, jotka kulkivat tuota matkaa kanssani. Kaikenkaikkiaan vuosi2013 antoi sekä otti paljon, muutti ja kehitti minua ihmisenä. Oikein hyvää sekä rauhallista joulunodotusta! Vietän itse exäni kanssa Helsingissä hotellisviitissä ja odotan innolla sitä :) <3:lla ONE AND ONLY: Johtaja Joni Virtanen


lauantai 7. joulukuuta 2013

sairas tamperekeissi oli huomionkipeyttä

No mitä eilen oikein tapahtui, siitä tottakai puhutaan tänään. Jokavuotiset itsenäisyyspäivän (linnanjuhlat) järjestettiin tänävuonna Tampereella ja puitteet olivat modernisen tyylikkäät. En tykkää arvostella ihmisten vaatetusta/ulkonäköä, vaikka se on vähän niinkuin sallittua mediassa. Tiedän myös ihmisten panostavan kukin oman tyylinsä eteen aikamoisesti ennen tärkeitä tilaisuuksia, minun puolestani siis pukeutukoot joku perunakuvioiseen mekkoon tai mihin vaan, se vaatii rohkeutta kantaa omaatyyliään! :)



Mielestäni eiliset mielenosoittajat tampere talon edustalla, olivat kaikkea muuta kuin isänmaallisia ihmisiä. Osa heistä oli melko nuoria (tyhmiä&kokemattomia) osa tavallisia aikuisia luusereita, jotka muistuttivat lähi-idän terroristeja kaikessa mielenvikaisuudessaan. Voin pahoin, että meidän keskuudessamme on noin typeriä ihmisiä. He olisivat voineet keksiä ties mitä hirvittävää huomionkipeydessään ja satuttaa viattomia ihmisiä turhaan, he vaikuttavat päällepäin pakkomielteiseltä ääriryhmältä, mutta heille riittää epäonnistunut isku, kunhan siitä kirjoitetaan heidän kuvillaan mediassa. Heiltä pitäisi poistaa äänioikeus.

Näin tavikset hakevat julkisuutta

Toivottavasti heidän rangaistuis on mahdollisimman kova! Kummaa, miten noin "kovat" tyypit piipittää virkavallan kovista otteista iltalehdessä, hmm..? Kysymys kuuluu. Mitä he hyötyvät isänmaan vastaisella julkisuudella? 




- Johtaja Joni Virtanen


perjantai 6. joulukuuta 2013

Hyvää itsenäisyyspäivää! - lapsuuskuvia

Hyvää itsenäisyyspäivää <3

Tänäaamuna herätessäni oli jotenkin tosi nostalginen fiilis, kun mummini on luonani. Oli kivaa pitkästäaikaa herätä kuin lapsuudessa. Ruuat sun muut odottivat valmiina ottajaansa. Kaikista mahtavinta on tuntea tuon vanhan ihmisen katse, joka ymmärtää ja vielä enemmän välittää sinusta enemmän kuin kukaan muu.
Vasemmanpuoleinen kuva on vuodelta 93- jossa olen noin reilu 3vuotias, kunnon gentleman. :) Ja Toisessa kuvassa poseeraan juuri päiväunilta heränneenä enärannan päiväkodissa, kaikista lapsista juuri minut valittiin lehtikuvaan! siistiii :)

Suihkussa käydessä mietin, kuinka paljon hän on kokenut elämää, siihen kuuluu paljon vastoinkäymisiä ja niiden kautta  selviytymiseen. Olisi rankkaa kertoa hänelle omat tähänastiset elämänkokemukseni, joista hänellä ei ole harmainta aavistustakaan, enkä haluaisi edes järkyttää häntä omilla murheillani, vaikka hän kertoo aina olevansa sitä varten, että voisin purkaa kaikki maailman julmuudet hänelle.

Mieleeni tuli myös varhaiset lapsuusmuistot kun asuimme ruotsissa tukholmassa, ehkä noin 95-vuodesta lähtien muistan asioita sieltä ja täältä. Asuimme kerrostalo kolmiossa omistusasunnossa ja kävin n 1,5km säteellä suomenkielisessä päiväkodissa, josta  kerran jos toisenkin karkasin keskenkaiken.....Eksyin ensimmäisellä kerralla, mutta ei kauaakaan kun minut löydettiin ja nuori tätini kuljetti pyöräntarakalla kotiin, heh.

En arvannut, että muisteleminen on näin surullista, koska olimme kokonainenperhe tuolloin. Meidän keskuudesta on useampi kuollut, syystä tai toisesta. Meistä lopuista on tullut mitä on, mutta tärkeintä on rakentaa oma elämä ja olla hyvä ihminen, mennä unelmiapäin. Niin on opetettu.

Tänään minusta tuntuu itsenäiseltä ensimmäistäkertaa elämässäni, vaikka olen ollut täysikäinen jonkinaikaa ja olen elänyt todella epäitsekkäästi, mutta pystyn nyt nauttimaan tästä kaikesta mitä on jäljellä, sekä olemaan rehellinen itselleni <3

-Joni Virtanen